Sulatusmenetelmä: Sulatusmenetelmä oli varhaisin ja edelleen laajalti käytetty menetelmä lasikeramiikan valmistukseen. Tässä menetelmässä eri raaka-aineet ja lisäaineet sekoitetaan tasaisesti, sulatetaan korkeassa lämpötilassa 1100 - 1550 astetta, homogenisoidaan lasisula, muotoillaan, hehkutetaan ja sitten ydintetään ja kiteytetään tietyssä lämpötilassa, jolloin saadaan lasikeraamia, jossa on hienoja, tasalaatuisia rakeita ja kokonaiskiteytys. Sulatusmenetelmän suurin etu on, että siinä voidaan hyödyntää mitä tahansa lasinmuodostusmenetelmää, kuten puristamista, valssausta, puhallusta, vetoa ja valua. Perinteisiin keraamisiin muovausprosesseihin verrattuna tämä menetelmä soveltuu monimutkaisten muotojen ja tarkan mittasuhteen omaavien tuotteiden valmistukseen, mikä helpottaa koneistettua ja automatisoitua tuotantoa ja tuottaa lasikeraamisia tuotteita, joilla on suuri tiheys, tasainen koostumus ja ei huokoisuutta. Tämä menetelmä vaatii kuitenkin korkean sulamislämpötilan, ja kiteisten faasien määrä tuloksena olevassa lasikeraamissa riippuu peruslasin yleisestä kiteytyskyvystä ja lämpökäsittelyohjelmasta.
Sintrausmenetelmä: Perinteisillä lasikeramiikan valmistusmenetelmillä on tiettyjä rajoituksia, kuten korkeat lasin sulamislämpötilat ja pitkät lämpökäsittelyajat. Sintrausmenetelmä voittaa nämä haitat. Tämä menetelmä sisältää vesikarkaisun ja sulan lasin jauhamisen lasijauheen saamiseksi, joka sitten seulotaan ja luokitellaan viherkappaleiden muodostamiseksi. Nämä viherkappaleet sintrataan sitten tietyssä lämpötilassa ja näytteet jäähdytetään uunissa lopputuotteen saamiseksi. Sintrausmenetelmälle on ominaista matalampi sulamislämpötila ja lyhyempi pohjalasin sulamisaika verrattuna sulatusmenetelmään. Koska lasijauheella on suurempi ominaispinta-ala, se kiteytyy helpommin kuin sulatusmenetelmällä saatu lasi, mikä eliminoi ydintämisaineiden tarpeen. Lisäksi tämä menetelmä ei vaadi lasin-muovausvaihetta, joten se soveltuu erittäin korkeissa lämpötiloissa sulaneiden lasien ja vaikeasti muovautuvan lasikeramiikan valmistukseen. Nykyinen tutkimus keskittyy pääasiassa kordieriitti-, enstatiitti- ja litiumalumiinipiijärjestelmiin perustuviin sintrattuihin lasikeramiikkaan.
