Oksidilasikeramiikka: vakauden ja monimuotoisuuden paradigma
Oksidi{0}}pohjainen lasikeramiikka muodostaa puolet lasikeramiikkaperheestä. Ne perustuvat piidioksidiin, johon on lisätty alumiinioksidia, magnesiumoksidia ja muita komponentteja ominaisuuksien säätämiseksi. Esimerkiksi litiumalumiinisilikaattilasikeraamien lämpölaajenemiskerroin on lähes nolla, joten ne sopivat ihanteellisesti tähtitieteellisiin teleskooppilinsseihin. kun taas borosilikaattityyppejä käytetään erinomaisen lämmönkestävyytensä vuoksi yleisesti laboratoriolaseissa ja keittoastioissa. Näillä materiaaleilla on yleensä vahva kemiallinen stabiilisuus, mutta joidenkin lajikkeiden valonläpäisevyys vaihtelee koostumuksen muutosten mukaan.
Ei--oksidilasikeramiikka: etujoukot erikoissovelluksiin
Nitridi{0}}pohjainen: edustaa piinitridiä, jonka kovuus lähestyy timanttia, sopii leikkaustyökalujen valmistukseen.
Karbidi-pohjainen: Kestää jopa 1600 asteen lämpötiloja, joita löytyy yleisesti ilmailumoottoreiden kuumapäätyisistä{2}}komponenteista.
Disulfidi{0}}pohjaiset yhdisteet: Ainutlaatuinen infrapunaläpäisykyky, jota käytetään lämpökameroiden optisissa komponenteissa.
Nämä materiaalit toimivat poikkeuksellisen hyvin äärimmäisissä ympäristöissä, mutta niiden tuotantokustannukset ovat korkeat ja niitä on vaikea käsitellä.
Komposiittilasikeramiikka: Suorituskyvyn synergistinen kehitys
Upottamalla metallihiukkasia, kuituja jne. lasikeraamiseen matriisiin on luotu komposiittimateriaaleja, joilla on useita ominaisuuksia. Esimerkiksi mekaanisissa tiivisteissä käytetään kulumista-kestäviä volframikarbidia- sisältäviä materiaaleja, mikä pidentää niiden käyttöikää kolme kertaa. antistaattiset materiaalit, joihin on lisätty johtavia vaiheita, ratkaisevat elektroniikkateollisuuden staattisen sähkön muodostumisongelman. Nämä materiaalit edistävät innovaatioita sellaisilla aloilla kuin tarkkuusvalmistus ja uusi energia.
