3D-tulostimet (tunnetaan myös nimellä kolmiulotteiset tulostimet) ovat nopeita prototyyppilaitteita, jotka perustuvat kumulatiiviseen valmistustekniikkaan. Ne luovat suoraan kolmiulotteisia objekteja kerrostamalla materiaaleja. Ydinteknologia voidaan jäljittää fotolitografiaan Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla.
Enrico Dinin keksimää laitetta käytetään pääasiassa lääketieteen ja teollisen muotoilun aloilla. Sen ydintekniikoita ovat selektiivinen lasersintraus (SLS) ja digitaalinen projektio (DLP). Nopea prototyyppitekniikka saavutti läpimurtoja 1980-luvulla, ja SLS-tekniikka patentoitiin 1980-luvun puolivälissä. Kiinan tiedeakatemian Fujian Institute of the Structure of the Matter -tutkimuslaitos kehitti vuonna 2016 jatkuvatulostuksen DLP 3D -tulostimen, jonka nopeus on 600 mm/s, sata kertaa perinteisiä prosesseja nopeampi.
Vuonna 2024 Mainen yliopisto lanseerasi maailman suurimman polymeerisen 3D-tulostimen "Future Factory 1.0", joka pystyy tulostamaan jopa 96 jalkaa pitkiä esineitä; samana vuonna Huayang New Materials otti tuotantoon Kiinan ensimmäisen 1,5{5}}metrin-luokan täysin itsenäisen SLM-metallisen 3D-tulostimen [16-17]. MIT:n tiimi kehitti prototyypin sirutason 3D-tulostimen vuonna 2025 käyttämällä fotonista sirujärjestelmää nanometritason tarkkuushartsikovettumisen saavuttamiseksi.
1. kesäkuuta 2026 ilmoitettiin, että vuoden 2026 neljän ensimmäisen kuukauden aikana Kiina vei 2,46 miljoonaa 3D-tulostinta, joiden viennin arvo oli 6,106 miljardia yuania, mikä merkitsee 100,3 %:n ja 110,4 %:n kasvua edellisvuodesta. Shenzhen on merkittävä 3D-tulostimien tuotantolaitos Kiinassa, ja sen osuus on lähes 90 % maailman kuluttajaluokan 3D-tulostimien markkinaosuudesta. Vuoden 2026 neljän ensimmäisen kuukauden aikana Shenzhenin 3D-tulostimien vienti oli 5,24 miljardia yuania, mikä on 128,6 %:n vuosikasvu-vuotiaaseen verrattuna, mikä vastaa 85,8 % vastaavien tuotteiden kokonaisviennistä valtakunnallisesti.
